Lukunäytteet

Täältä löydät pienet lukunäytteet tällä hetkellä tekeillä olevista kirjoista.  Tällä hetkellä kesken on kolme projektia (valtakivien taru osa2, Eliittisotilaat, osa2, sekä työnimellä "Valintoja" - kulkeva romaani.

Tässäpä  pieni "teaseri" Valtakivien tarun tekeillä olevasta 2.osasta:

"He olivat ratsastaneet kovaa jo useita päiviä. Liian kovaa, Mark huomasi. Hän oli huomannut Neffiandran päivä päivältä heikkenevät voimat. Nainen ei valittanut sanallakaan, mutta Mark näki kyllä, miten voipunut hän oli. Lisäksi tämä kirottu kylmyys ei auttanut asiaa vähääkään. Talvi oli tullut pohjoiseen. Se oli tullut, yhtä synkkänä ja kylmänä kuin se aina tuli, mutta tällä kertaa Mark näki talven vihollisena, ei ystävänä. Hän pelkäsi tämän kylmyyden heikentävän Neffiandraa liikaa, voimistavan Muodonmuuttajan myrkyn vaikutusta.  Silti heillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa eteenpäin.

- Mark, en voi kovin….Neffiandra huokaisi, Mark kääntyi äkisti vain nähdäkseen, kuinka Neffiandra luisui alas ratsunsa selästä.

- Neff! Mark karjaisi ja oli itsekin tipahtaa hevosensa selästä kiirehtiessään vaimonsa avuksi.

Hän nosti Neffin käsivarsilleen, ja katsoi huolestuneena kalpeita kasvoja.

-  Avaa silmäsi. Sinun täytyy avata silmäsi, Mark käski huolen velloessa hänen vatsassaan kuin tuulen armoilla oleva meri.

-  Mark…, Neff vaikersi hiljaa hänen sylissään.

-  Sytytän tulen, emme voi jatkaa matkaa enää tänään, Mark sanoi. .

-  Kuuntele Mark. Minun on kerrottava sinulle jotakin… Neffiandra sanoi hiljaa ja sulki hetkeksi silmänsä kuin häneen olisi sattunut.

-  Mitä? Mark kysyi pelottavien, toinen toistaan hirvittävimpien kauhukuvien juostessa hänen silmiensä edestä. "

------------

Seuraavassa myös pieni tekstinäyte kirjasta, joka ei ole fantasia/seikkailu tarina, vaan perinteisempi romaani.  Kirja kulkee tällä hetkellä työnimellä "Valintoja" , mutta nimi tulee muuttumaan. Teksti toki tulee muuttumaan vielä, koska se on kesken, mutta että tiedätte, mitä on ehkä myöhemmin tulossa näiden fantasiatarinoiden ohella. T Kirja kertoo kahdesta hyvin erilaisesta naisesta, joista toinen on hektisessä työssä, ja elää samalla perhe-elämää ruuhkavuosien keskellä, ja on hysteerisen peloissaan kaikesta mikä voi mennä pieleen. Toinen naisista taas on valinnut vapaaehtoisen lapsettomuuden (viime aikoina on silmiin osunut keskustelua ihmisistä, jotka valitsevat tämän), ja toinen päähenkilöni, Riina, edustaa uraihmistä, jolle vapaus on kaikkein tärkeintä. Kirjan teemat liikkuvat lähinnä sen ympärillä, onko ihmisellä oikeus valita oman elämänsä tärkeät päätökset ilman, että toiset ihmiset sitä tuomitsevat, ja onko esimerkiksi naisella vapaus valita erilainen polku elämälleen, kuin yleisesti odotetaan.

" Äiti itki vieressäni liikutuksesta, ja isäkin pyyhkäisi silmäkulmaansa, tosin huomattavan nolostuneena liikuttumisestaan. Kiusaannuin hieman, koska en osannut liikuttua seremoniassa odotusten mukaisesti vaan silmäkulmani pysyivät kuivina.  Kaunis pikkusiskoni oli juuri astellut alttarille Pekkansa kanssa, jonka kanssa oli seurustellut kolmisen vuotta, joten isosiskon kuului vuodattaa muutama liikutuksen kyynel. Minun sydämeni ei jostakin syystä kuitenkaan liikahtanut eikä sykähtänyt häissä mihinkään suuntaan. Ihmiset menivät naimisiin täynnä onnea ja uskoa tulevaisuuteen, pari vuotta ja pari lasta ja ääni kellossa oli hyvin useassa tapauksessa totaalisen muuttunut. ”Mies on paska, vaimo on paska, elämä on paskaa, erotaan”.  Häät olivat surullisia tapahtumia. Häät olivat vain väistämättä edessä olevan tragedian esinäytös.  

 Siskoni häät olivat kolmannet joihin osallistuin tänä kesänä, ja edellisenä kesänä olin kuluttanut neljä viikonloppua ystävieni häissä.  Aloin olla yksinkertaisesti täynnä tuttu juttu -leikkejä, muka hauskoja morsiamen ryöstöjä ja kaasouden tuomia velvoitteita. Ei nimittäin riittänyt että olisin ollut vieraana häissä, -ei,  minä olin jo kolmatta kertaa armoitetusti velvoitettu hoitamaan kaason velvollisuuksia. Sen siitä sai kun omisti paljon ystäviä, ja sen siitä sai kun ei halunnut kieltäytyä kunniatehtävästä.  Vannoin viime kesäisen kaaso urakkani jälkeen että koskaan enää en osallistuisi siihen hullunmyllyyn. Mutta kuinka ollakaan, sisareni aneltua minua ja kiristettyä hävyttömästi, olin jälleen kerran tässä. Nämä häät olivat vielä kaikenlisäksi painajaismaisimmat ikinä, sillä lukuisat hyvää tarkoittavat vanhemmat sukulaiset kokivat velvollisuudekseen tulla lohduttamaan minua, että kyllä minäkin vielä löytäisin miehen.

- Sinun pitäisi tehdä vähemmän töitä, neuvoi äidin sisko Tanna, kun seisoimme vihkimisen jälkeen ringissä keskustelemassa henkevästi, kuten tilaisuuden luonteeseen sopi.

- Niin, aseta asiat tärkeysjärjestykseen.  Hedelmällisyytesi laskee koko ajan, pian olet neljäkymmentä etkä enää voi saada lapsia. Sitten ihmettelet yksin mitä oikein tapahtui, kun ei ole miestä eikä perhettä, töksäytti täti törkeä, jota kutsuttiin myös nimellä Kirsi, äitini hapan sisar. Kirsi oli menettänyt oman miehensä nuoremmalle naiselle pari vuotta sitten, ja lapset asuivat jo omillaan. Hän oli yksin, eikä omasta tahdostaan. 

- En halua perhettä, en lapsia, enkä ehkä miestäkään. Viihdyn hyvin yksin. Kukaan ei silloin määrittele mitä voin tehdä ja milloin, vaan voin päättää kaikesta vapaasti itse, sanoin suoraan.   

Seurasi järkyttynyt hiljaisuus.

- Taidat vaan lohduttaa itseäsi, koska sinulla ei ole miestä. Kyllä kaikki naiset haluavat lapsia ja perheen, täti törkeä tokaisi.  - Naisen ei ole hyvä olla yksin. Mitä sitten kun kuolet, mitä jätät jälkeesi?  Eikö ole sitä paitsi aika itsekästä olla haluamatta lapsia? Ajattelet vain omaa mukavuuttasi, Kirsi jatkoi tuomitsevasti.

- Se on sinun mielipiteesi. Mutta tämä onkin minun oma itsekäs elämäni, sanoin merkitsevästi, ja toivoin että hän ottaisi ajoissa varoituksesta onkeensa ja lakkaisi puuttumasta elämäni valintoihin.

- Kadut tuota vielä kun olet yksinäinen vanhus kiikkustuolissa, eikä kukaan tule katsomaan, Kirsi sanoi.

- Häävalssi on alkamassa! huudahdin helpottuneena kun huomasin Tiinan keräilevän helmojaan ja etsivän minua katseellaan.

Velvollisuuteni oli nostaa helma ylös häävalssin ajaksi, ettei armas sisareni sotkeutuisi kermakakku unelmaansa.  Tällä kertaa olin kuitenkin tyytyväinen kaasoudestani. Jos en olisi ollut kaaso, olisin tähän mennessä juonut pari boolilasillista, ja olisin sanonut ajatukseni – ja enemmänkin – ääneen, enkä totisesti halunnut pilata sisareni häitä järjestämällä julkista tappelua. "