Miten kirjoitan?

Ajattelin kertoilla tässä hieman, miten romaanini normaalisti syntyvät. Minkälaisia vaiheita kirjoittamiseen liittyy, ja miten avaan itselleni tarinan maailmaa.

Alku:

Yleensä kirjani lähtevät jostakin hyvin epämääräisestä ajatuksesta tai ideasta. Saan jonkin kuvan päähäni, joka alkaa kasvaa tarinaksi. Esimerkiksi Valtakivien taru lähti liikkeelle ajatuksesta, että mitä tapahtuisi, jos valtakunnalla olisi hallitsija, joka pystyy hallitsemaan ihmisten mieliä, ja lukemaan heidän ajatuksiaan. Uusimman kirjani, Eliittisotilaiden kanssa ajatus lähti siitä, mitä tapahtuisi, jos porukka larppauksesta (larppaus on yhtä kuin liveroolipeli) kiinnostuneita nuoria pääsisi pelaamaan johonkin todella kiehtovaan ympäristöön, kuten linnaan, ja mitä jos peli muuttuisikin yhtäkkiä todelliseksi.

Seuraavaksi tarinaan alkaa syntyä lukuja. En välttämättä läheskään aina kirjoita tarinaa alusta loppuun, vaan saatan kirjoittaa luvun keskelle tarinaa, ja kirjoittaa lukuja sitä mukaa, minkälaisia ideoita milloinkin tarinaan liittyen tulee mieleen. Alussa en yleensä tiedä lainkaan, mitä lopussa tulee tapahtumaan, tai oikeastaan tunne edes tarinani henkilöhahmoja, millaisia he ovat, mistä he tulevat, miksi he toimivat, kuten toimivat. En myöskään tarinan alussa välttämättä tiedä, mikä kirjan "sanoma" on. Mitä haluan tarinalla oikeastaan sanoa. Se on alussa vain tarina, joka haluaa tulla kerrotuksi. Oikeastaan tarinaan syntyy syvempi taso kirjoittaessa, eivätkä kaikki lukijat välttämättä mieti tarinan syvempää tasoa lainkaan. Joskus tarina voi olla vain tarina. Mutta tarinat, joita itse kirjoitan, yleensä sisältävät jonkun syvemmän ajatuksen, joka itsellä saattaa taustalla vaikuttaa, ja joka jossakin rivien väleissä jollekin lukijalle ehkä aukeaa.

Aktiivinen luomisvaihe, inspiroituminen

Kun tarinan päälinjat alkavat hahmottua, haen usein, etenkin fantasiakirjoihin liittyen, inspiroivaa kuvamateriaalia netistä. Etsin maisemia, jotka voisivat kuvata tarinan maisemia, etsin myös kuvia pukeutumistyyleistä, viittamalleista, jne. Olen todella surkea piirtäjä, mutta silti piirrän itselleni karttoja maailmasta josta kirjoitan, ja kuvia pukeutumistyyleistä jne. Se on tarinan elävöittämistä itselle, niin että voin elävöittää sen lukijalle. Tässä esimerkiksi hyvin epämääräistä kuvamateriaalia uusimman kirjani suunnitteluvaiheesta:

IMG_20171014_143356.jpgIMG_20171014_143301.jpg

Tarkoituksena näillä luonnoksilla on siis tosiaan miettiä luomani maailman pukeutumistyylit, maisemat, mitä missäkin sijaitsee jne. Miettiä millaista ruokaa sielä syödään, millainen on uskonto, vai onko sitä, mitkä ovat roolit ja arvojärjestykset. Teen myös miellekarttoja esimerkiksi henkilöistä ja tapahtumista, ja erilaisia listoja:

IMG_20171014_143448.jpg

IMG_20171014_143453.jpg
Näiden kuvien teksteistä ei nyt ole tarvekaan saada selvää, lähinnä kuvien tarkoituksena on avata, miten esimerkiksi henkilöhahmojen historian ja luonteen, perheen ja motivaatioiden luominen kirjoitusprosessin aikana etenee.
Kun tarinan päälinjat ovat selvillä, ja tekstin ensimmäinen versio on valmis, yleensä lähetän tekstini johonkin arvostelupalveluun arvosteltavaksi, koska toiselta kirjoittajalta saa usein arvokasta palautetta siihen, mitä tekstissä on parannettavaa. Omalle tekstille tulee usein sokeaksi, joten ulkopuolinen palaute on lähinnä välttämättömyys. Samoin yleensä pyrin löytämään ainakin yhden koelukijan, jolta myös pyydän palautetta tekstistä. Toki aina olisi parempi, mitä enemmän koelukijoita kirjalle löytyisi ennen julkaisua, koska palaute on aina äärimmäisen arvokasta kirjan tekstin kehittämisen ja oman kirjoittamisen parantamisen kannalta. Uusimman kirjani kohdalla lähetin kirjan arvostelupalveluun, kun se oli 70 liuskaa pitkä. Lopullisesta kirjasta tuli 380 sivuinen, joten kirja kehittyi ja kasvoi todella paljon vielä arvostelupalveluun lähettämisen jälkeen.
Henkilöhahmot
Kirjan henkilöt ja heidän tarinansa ovat minulle tärkeitä. Haluan kirjoittaa kokonaisia henkilöhahmoja, henkilöitä, joilla on historia, oma tapansa toimia ja olla, tehdä asioita. Miksi he toimivat niin kuin toimivat? Mikä heitä motivoi? Mikä heille on tärkeää? Ketä he rakastavat? Ketä he ehkä vihaavat? Mitä he harrastavat, tai mihin pyrkivät elämässään? Miten he suhtautuvat itseensä ja muihin ihmisiin ympärillään? Kirjoitan henkilöhahmoilleni historian, ja tiedän näin henkilöhahmoistani enemmän, kuin mitä kirjan sivuille päätyy. Joskus alkaa tuntua, että kirjoittaessa henkilöt alkavat elää omaa elämäänsä. He tekevät asioita, joita en välttämättä halunnut heidän tekevän, tai he eivät tee asioita, mitä tekstiin haluaisin kirjoittaa. Huomaan äkkiä ajattelevani kesken tarinan kirjoittamisen, että haluan tämän kohtauksen tähän kirjaan, mutta tämä henkilö ei yksinkertaisesti vain toimisi näin. Eli siis henkilöhahmoille luotu persoona myös lopulta ohjaa jonkin verran sitä, mihin tarinani suunta kehittyy. Ihmiset ovat kompleksisia kiinnostavia otuksia, ja niin myös henkilöhahmojen luominen on sitä. Tarinani henkilöt kasvavat tarinan aikana, saavat oman historiansa, oman tapansa toimia ja olla maailmassa. He ikäänkuin "kasvavat" sanojen myötä omaksi itsekseen, kuten lapsi kasvaa elämänsä aikana aikuiseksi, omaksi itsekseen. Pohdittavaksi toki jää myös aina, ketkä kirjan henkilöhahmoista kertovat tarinaa, ja keitä seurataan ikäänkuin "ulkopuolelta". Onko tarinan kertoja minä kertoja vai ei? Itse olen tykännyt minä kertojasta, koska tuntuu, että sillä tavoin henkilöä ja hänen ajatuksiaan ja toimintaansa pääsee lähemmäs.
Tekstin viimeistely
Kun teksti alkaa taas tuntua siltä, että nyt se voisi olla valmis, alkaa hiominen. Kuuluuko tämä luku juuri tähän, jos, niin miksi? Mikä sen luvun funktio tarinan kannalta on?
Entäs sitten kielioppi, ovatko pilkut, pisteet ja isot kirjaimet paikallaan? Täytyy myöntää, pilkut eivät aina ole oikeassa paikassa, vaikka kuinka hion tekstiä, sillä kun tarpeeksi kauan hinkkaa omaa tekstiään, alkaa tulla sokeaksi. Viimeistelyvaihe on usein pitkä. Saatan pitää kuukauden tauon koko tekstistä, ja kun sitten kuukauden päästä luen sitä uudelleen, näen taas jotakin, mitä itse asiassa voisi vielä vähän muuttaa. Joskus se "mitä voisi vielä vähän muuttaa", saattaa jopa kääntää jonkun tarinalinjan täysin toiseksi, jolloin täytyy lähteä muokkaamaan laajemmalla kädellä tekstiä. Jokaisen kirjan myötä tuntuu, että itse myös kasvaa yhä kriittisemmäksi omaa tekstiään kohtaan. Jos tekstiä tosin jäisi ikuisesti valmiiksi hiomaan, ei se koskaan valmistuisi ja päätyisi kirjaksi asti. Kuvaavaa tästä "hinkkaamisesta" on se, että tällä hetkellä, uusimpaan, vielä julkaisemattomaan kirjaani löytyy koneeltani 46 eri versiota, joissa jokaisessa jokin tarinan kannalta merkityksellinen osa on ehkä hieman erilainen.  Verraten ensimmäisen kirjani, Edessä oli elämä, versioihin, joita löytyy koneelta 19 kappaletta, on versiointi nähtävästi itsellä yli tuplaantunut.
Kirjan julkaisu
Kun kirjan julkaisee itse, jää myös kirjan taitto ja asettelu itselle. Muistaa upottaa fontit tiedostoon, asetella repliikkiviivat oikein, tarkistaa, että asettelu muuten toimii. Yhtenäistää otsikoiden tyyli ja koko, miettiä fontti ja sen koko, ylipätään koko kirjan ulkoasun miettiminen jää kaikki itselle. Ja kun kirja sitten vihdoin on ulkona, tulee usein tyhjä olo. No nyt se parin vuoden työ on tässä, ja mitä sitten?
Olen kirjoittanut jonkin verran ensimmäisen osan rinnalla jo jatko-osaa, juuri siksi, että tyhjästä aloittaminen ei olisi niin riipaisevan hidasta. Totta kai, trilogian kyseessä ollessa, on ensimmäisen osan kohdalla mietittävä jo suuntaviivat seuraaville osille, mutta kuten nyt on käynyt Valtakivien tarun toisen osan kanssa, voi kirjoittaminen sitten kuitenkin olla takkuista. Valtakivien tarun kanssa se on ollut takkuista siksi, että tämä toinen tarina valtasi täysin mieleni, ja vei ajatukseni jo toiseen maailmaan. Toisaalta, Valtakivien tarun maailma ja jatko on kyllä mielessäni, ja tarinaa siihen on jo olemassa, kunhan jossakin vaiheessa siihen uudelleen saan tartuttua.