Minä

mie.jpg

 Kirjat ja kirjoittaminen ovat intohimoni. Mikään ei vedä vertoja sille tunteelle, kun jokin tarina imaisee täysin mukaansa ja pääsee arjen yläpuolelle. Kirjoittamisella haluan koskettaa ihmisiä, herättää tunteita, ja mahdollisesti uusia ajatuksia. Haluan, että kirjojeni henkilöhahmot kasvavat tarinan aikana, itsekin tykkään eniten lukea sellaisia kirjoja ja tarinoita, joiden henkilöhahmot kasvavat ja kehittyvät. 

Muumihahmoista nuuskamuikkunen viehättää minua eniten, koen sielunsukulaisuutta tähän hahmoon. Olen itsekin sellainen yksinäinen kulkija, joka tykkää vaellella yksikseen. Musiikki on lähellä sydäntäni. Oikeaan tilanteeseen sopiva juuri oikea musiikki voi lohduttaa, antaa voimaa, tai piristää. Vaikka pidän musiikista, rakastan myös hiljaisuutta. Joskus olen melko meteliherkkä, enkä myöskään sopeudu millään suuriin ihmisjoukkoihin. Vietan mieluummin aikani kävellen yksin metsässä tai kirjoittaen yksin, kun baarissa. Ystävät ja perhe ovat kuitenkin silti tärkeitä ja rakkaita. Jostakin syystä silti tunnun tarvitsevan "keskivertoihmistä" (mikä se sellainenkin on?) huomattavasti enemmän omaa yksinäistä aikaa voidakseni lataantua sosiaalisiin tilanteisiin.  

Haluan ymmärtää erilaisuutta, ja sekin on yksi syy, miksi kirjoitan. Minua kiehtoo se, miten paha ja miten hyvä ihmismieli voi olla, joskus yhtä aikaakin. Harva asia on yksin musta taikka valkoinen. Vaikka joissakin teksteissäni on "pahiksia", silti en kirjoita pahiksistakaan täysin pahoja, koska en usko siihen, että kukaan ihminen olisi lapsesta saakka täysin paha. Elämä ja kokemukset voivat ehkä tehdä jostakin ihmisestä täysin rakkaudettoman ja julman, mutta että joku olisi syntymästään saakka täysin paha.. siihen en usko. Kaikissa meissä on valomme ja varjomme, pimeät puolet ja valoisat puolet.  Toisissa varjoja on enemmän, toisissa vähemmän. Ja joka tapauksessa jokaisessa ihmisessä on musta puolensa, ja jos ei sitä itsessään näe, ei kulje totuudessa. Koska pohdin paljon, oleskelen myös paljon mielen pohjamudissa. Maailman suuri kärsimys mietityttää ja saa mielen usein apeaksi. 

Elämänkatsomukseni on kristillinen, joka tulee usein jollakin tavoin esille myös teksteissäni. En kuitenkaan ole julkaissut yhtään kristilliseksi luokiteltavaa kirjaa. Keskitie on monessa asiassa se kultaisin tie, sellainen on elämänfilosofiani, ja minua puhuttelee kovasti tämä Raamatun jae:

"Kahta minä sinulta pyydän - niin kauan kuin elän, älä niitä kiellä. Pidä minusta kaukana vilppi ja valhe, älä anna köyhyyttä, älä rikkauttakaan. Anna ruokaa sen verran kuin tarvitsen. Jos saan kovin paljon, saatan kieltää Jumalan, ja kysyä mielessäni, Mikä on Herra? Jos ylen määrin köyhdyn, saatan varastaa ja vannoa väärin, rikkoa Jumalani nimeä vastaan". Sananl. 30:7-9