Kuulumisia

Tämä sivusto on tullut aiemman blogin tilalle. Kirjoitan tänne satunnaisesti meneillään olevista kirjoitusprojekteista, ajatuksista yms. Uusin teksti tulee aina ensimmäiseksi. 

18.11.2017

Aika kuluu uskomatonta vauhtia. Miten on mahdollista, että on jo marraskuu? Kirja on sisällöltään nyt valmis, kannet vielä suunnittelussa, jonka jälkeen kirja voidaan laittaa maailmalle. Tässä vaiheessa tehdään tilintekoa, olenko onnistunut tekstissä, olenko onnistunut tuomaan esiin sen, mitä tahdon, vai voidaanko kaikki lukea aivan väärin? Voiko tarinan ylipäätään käsittää väärin? Voiko kirjailija/kirjoittaja määrittää miten lukija lukemaansa tulkitsee? Ei. Ei voi. Ja mitä sitten. En voi vaikuttaa siihen mitä tarinasta ajatellaan, miten se tulkitaan, tai kuka siitä pitää tai ei  pidä. Kai se on luonnollista, että vähän jännittää. Jokaiseen tekstiin kuitenkin laittaa osan itseään.

Olen lukenut viime aikoina jonkin verran, ja huomannut taas, miksi lukeminen on niin rakas harrastus. Kirjoissa voi tietyllä tavalla tuntea lohdullista "samanlaisuutta" , mikä voi olla vaikeaa "oikeassa elämässä". Oikeassa elämässä keskustelut harvoin pääsevät niin syvälle, etenkään, koska aikaa mihinkään pitkiin syvällisiin keskusteluihin harvoin elämässä on.  Joskus kun mietin kirjoittamista ja sen mielekkyyttä, ajattelen, että mitä jos minunkin kirjoittamani teksti voi joskus antaa jollekin toiselle sitä, mitä minä olen saanut jonkun toisen runoista, sanoista tai teksteistä? Että voisi antaa toisille lohtua, tai ajateltavaa, tai edes käydä hiljaista vuoropuhelua kirjan sivuilla?  Kyllä, se kirjoittamisessa viehättää. Sinä päivänä kun sen saavutan, olen saavuttanut sen, mitä kirjoittamisella haen. Viime aikoina lukemistani kirjoista Pauliina Vanhatalon kirja "Keskivaikea vuosi" puhutteli minua lukiessa aivan suunnattomasti,  jopa niin paljon, että olen lukenut sen jo kahteen kertaan. Kirja oli samalla lohduttava ja rohkaiseva, ja rehellinen, kuinka joku uskaltaakin laittaa itsensä peliin sillä tavoin?  Mutta toisaalta, juuri siksi, että joku uskaltaa, toiset voivat saada tekstistä niin paljon.  Karl Ove Knausgårdin kirjat ovat myös kuuluneet lukemistoon viime kuukausina, ja hänen kirjoissaan on ajatuksia, joita tunnistan, ajattelen lukiessani "olisin voinut kirjoittaa tuon lauseen".  "Hei, minustakin tuntuu joskus juuri tuolta".  Ei ole varmaan sattumaa, että kirjat ovat olleet niin suosittuja. Rehellisyys viehättää. Vaikka kirjat ovat autofiktiivisiä, tietyt ajatukset ja kokemukset ovat varmasti täysin rehellisesti kirjailijan omia, ehkä autofiktiivisyys koskee enemmän tapahtumapaikkoja ja tapahtumia kuin itse niiden herättämiä ajatuksia tai tunteita.  Ote Knausgårdin kirjasta:  ”Olen oppinut elämästä vain sen, että minun on kestettävä se, oltava koskaan esittämättä siitä kysymyksiä ja poltettava sen synnyttämä kaipuu kirjoittamiseen”.   - Hienosti sanottu, yksi lause herättää niin paljon ajatuksia ja vastakaikua.

Toisaalta kyllä myös täysin fiktiivisistä tarinoista voi saada paljon. Ne voivat olla osittain erilaisia asioita, mutta ehkä yhtä kaikki yhtä tärkeitä. Seikkailukertomus voi vielä toiseen maailmaan ja paikkaan juuri sellaisena hetkenä kun sitä eniten tarvitsee. Joissakin kirjoissa on vain "sitä jotakin". En voi lakata hehkuttamasta Diana Gabaldonin matkantekijä sarjaa, sillä se on tosiaan sarja, jossa on "sitä jotakin". Joskus mietin miksi pidän niistä kirjoista niin paljon, vaikka niissä on loppujenlopuksi aika raakojakin kohtauksia, ja väkivaltaa, jota en esim. elokuvissa pysty lainkaan katsomaan. Kirjoista on tehty sarja, ja sarjana jotkin kirjan kohtaukset ovat mahdotonta katseltavaa. Olen myös sitä mieltä, että sarjoissa harvoin onnistutaan tunnelman vangitsemisessa samalla tavoin, kuin kirjan sivuilla.  Toisaalta Gabaldonin kirjoissa on myös paljon muuta, vaikeasti määritettävää hohtoa. Maisemakuvaus, ihmissuhteet, seikkailu ja sattumukset, pelkän arkielämän kuvaus.

Tällaisia ajatuksia tänään.

10.10.2017

Uusi kirja ulkona pian

Uusi kirjani tulee positiivisten arvioideni mukaan olemaan ulkona ennen joulua.  Teksti odottaa enää viimeistä läpikäyntiä, jonka jälkeen lähetän uuden "kirjalapsukaiseni" maailmalle, ja toivotan sille onnea matkaan. :) Olen onnellinen, jos lukijat löytävät tekstistä itselleen jotakin, mikä koskettaa. Hyvä tarina herättää tunteita, herättää ajatuksia, ja toivon tämän tarinan tekevän sen. Uuden tarinan voi lukea seikkailu/fantasia tarinana, kasvutarinana, rakkaustarinana, tarinana ystävyydestä tai perhesuhteista, mikä kenellekin sattuu kirjassa osumaan lähinnä omaa itseään. Vaikka tarina on lajiltaan fantasia/seikkailu tarina, uskoisin sen olevan "helposti lähestyttävää" fantasiaa, niin että myös sellainen lukija, joka ei yleensä fantasiatarinoita lue, voisi päästä tarinan maailmaan sisään.   Eliittisotilaat on suunnattu nuorille aikuisille, (tarinan päähenkilöt ovat lukioikäisiä), mutta uskon, että tarinan teemat ovat jossain määrin tuttuja myös aikuiselle lukijalle. Ja täytyy myöntää, itsekin luen paljon nuorille aikuisille suunnattua kirjallisuutta, vaikka olen jo 34-joten tällaiset rajat ovatkin usein jossain määrin keinotekoisia, sillä tarinoista löytyy monesti useita tasoja eri ikäisille lukijoille.

Muuta:

Olen tosiaan palannut opiskelijaksi näin useiden työelämässä vietettyjen vuosien jälkeen, ja täytyy sanoa, että olen kyllä nauttinut uuden oppimisesta suunnattomasti. Opiskelen tietojenkäsittelyn tradenomiksi Karelia ammattikorkeakoulussa. Nyt alkaa olla pian takana ensimmäisen jakson kurssit, ja olen ollut todella tyytyväinen kouluun ja etenkin opiskelutapaan.  Koulun voi siis käydä lähes kokonaisuudessaan etänä, kotoa käsin. Mietin ennen kouluun menemistä kuinka kaikki tulee toimimaan, mutta olen iloisesti yllättynyt siitä, kuinka hyvin kaikkea opetusta voi seurata etänä. Voi osallistua tunneille ihan "livenä", tai sitten voi katsella tallenteita itselle sopivana ajankohtana (mikä on myös muuten todella kätevää, jos tunnilla jokin asia on jäänyt epäselväksi, on kätevää kerrata tallenteilta). Opiskelua voi näin itse aikatauluttaa melko hyvin, sillä läsnäolopakkoja tunneilla ei ainakaan vielä ole juurikaan ollut, vaan oppimista seurataan erinäisten oppimistehtävien ja tenttienkin kautta. Näin perheellisenä ihmisenä opiskelutapa on ollut todella kätevä. Opiskelijan pienellä budjetilla on myös todella mukava pieni säästö, kun matkakuluihin ei mene rahaa, kun ei kotoa tarvitse lähteä koululle. Hain kouluun oikeastaan siksi, että kiinnostuin ohjelmoinnista n. vuosi sitten, ja tälläkin hetkellä, kun ensimmäinen ohjelmoinnin kurssi alkaa olla takana, tuntuu siltä, että kiinnostusta siihen puoleen riittää. Haasteita siinä kyllä riittää, ja tulevaisuus sitten näyttää, mihin tie tulee viemään ammatillisesti.

8.8.2017

Voisi sanoa, että sivustojen päivitysaktiivisuus on huipussaan, kun viimeksi olen kirjoittanut yli vuosi sitten. Yritän kuitenkin tässä nyt taas herätellä näitäkin sivustoja henkiin. 

Elämässä on tapahtumassa jokseenkin suuriakin muutoksia, kun jään tässä kuussa opintovapaalle, pois vakituisesta työstä. Ratkaisu on monella tavalla suuri, mutta tässä vaiheessa elämää tarpeellinen. Vaikka uuteen, tuntemattomaan hyppääminen jännittää, joskus on tehtävä se hyppy, varsinkin silloin, kun vanhaan tilanteeseen jääminen ei ole enää vaihtoehto. 

Myös kirja -saralla on odotettavissa uusia tuulia lähikuukausien aikana. Valtakivien tarulle jatko-osa on yhä tekeillä, ja sen tarkemmasta julkaisusta en osaa valitettavasti tässä vaiheessa antaa arviota, sillä teksti on vielä sen osalta pahasti kesken, toisen tarinan vaatiessa tulla kirjoitetuksi. - Joskus se menee näin. Jokin ajatus tai idea syrjäyttää toisen niin täysin, että se on vain kirjoitettava pois. Uusi kirja on myös tyylilajiltaan fantasia/seikkailu tarina, suunnattu nuorille aikuisille, mutta yhtä hyvin aikuisille lukijoille. Kannattaa siis jälleen seurata sivustoja, sillä päivitän tänne jatkossa hieman useammin kuulumisia.